Muuttuiko sovittu tehtävä kokeilun tai ohjauksen aikana? Kirjaa käytetty apu ja olosuhteet.
Säilyykö muutos ja siirtyykö se arkeen?
Osassa 4 testasit samaa tehtävää kokeilun jälkeen. Tässä osassa tarkistat, säilyykö parempi suoritus myöhemmin, onnistuuko se muuttuneessa ympäristössä ja helpottaako se kuntoutujan omaa toimintoa. Käytät uutena tapauksena aikuisen CP-kuntoutujan harrastustavoitetta.
Aloita osa 5Osan jälkeen osaat
- erottaa välittömän vasteen, myöhemmin säilyneen tehtäväsuorituksen ja arjessa toteutuneen toiminnon;
- suunnitella kaksi erillistä seurantaa: viivästetyn tehtävätestin ja toiminnon tarkistuksen oikeassa ympäristössä;
- arvioida, onko apuväline tai ympäristön muutos osallistumista parantava ratkaisu;
- tehdä kuntoutujan tavoitteen, tuloksen ja turvallisuuden perusteella seuraavan kliinisen päätöksen.
Yksi onnistunut harjoitus ei vastaa kaikkiin kysymyksiin
Osa 4 päättyi saman tehtävän välittömään uusintatestaukseen. Jos tehtävä sujui paremmin, seuraavaksi kysytään kaksi eri asiaa: säilyikö tehtäväsuoritus myöhemmin ja muuttuiko kuntoutujalle tärkeä arjen toiminto. Nämä voivat erota toisistaan.
Onnistuuko sama tai tarkoituksenmukaisesti vastaava tehtävä myöhemmin, vähäisemmällä vihjeellä tai ilman alkuperäistä apua?
Toteutuuko kuntoutujan oma toiminto oikeassa ympäristössä: kuinka usein, turvallisesti, millä tuella ja hänen näkökulmastaan mielekkäästi?
Säilymistä voidaan tutkia sovitun tauon jälkeen samalla tehtävällä. Siirtymistä tutkitaan esimerkiksi arjen havainnon, kuntoutujan kuvauksen, sovitun seurannan tai ympäristöön tehdyn käynnin avulla. Valitse menetelmä, joka on mahdollinen ja kunnioittaa kuntoutujan omaa tavoitetta.
Aikuinen CP-kuntoutuja haluaa kuvataideryhmään
35-vuotias CP-kuntoutuja haluaa osallistua viikoittaiseen kuvataideryhmään. Hän käyttää pidemmillä matkoilla pyörätuolia ja siirtyy tavallisesti tuolille yhden henkilön kevyellä tuella. Hän toivoo voivansa asettua työpöydän ääreen turvallisesti ja aloittaa maalaamisen ilman, että siirtyminen vie suuren osan ryhmätunnista.
Vastaanotolla harjoiteltiin pyörätuolista saman korkuiselle, vakaalle tuolille siirtymistä. Tehtävä onnistui heti harjoittelun jälkeen neljä kertaa viidestä yhdellä sanallisella vihjeellä. Viikkoa myöhemmin se onnistui kolmesti viidestä ilman vihjettä. Ryhmätilassa tuoli oli matalampi ja käsinojaton. Kuntoutuja tarvitsi edelleen toisen henkilön tukea ja kertoi, että kiire sekä lonkkakipu vaikeuttivat osallistumista.
CP-diagnoosi on pitkäaikainen, mutta aikuisen tarpeet, kipu, liikkuminen ja ympäristö voivat muuttua. Uusi kipu tai selvä toimintakyvyn heikkeneminen arvioidaan asianmukaisesti eikä selitetä automaattisesti diagnoosilla tai harjoittelun puutteella.
Tuki voi olla osa onnistunutta toimintoa
Progressiivisen pyramidin eteneminen ei vaadi apuvälineestä luopumista. Jos sopiva, vakaa tuoli ja ennalta sovittu kevyt avustus tekevät kuvataideryhmään osallistumisen turvallisemmaksi ja sujuvammaksi, muutos voi olla kuntoutujalle tärkeä. Kirjaa tällöin tulos tuen kanssa ja arvioi erikseen, kehittyykö siirtymistehtävä vähemmällä avulla.
| Kysymys | Mitä vertaillaan? |
|---|---|
| Onko ratkaisu käytettävissä? | Sopiiko tuoli, väline tai avustus todelliseen ryhmätilaan ja toistuvaan käyttöön? |
| Onko se turvallinen? | Siirtymisen hallinta, kipu, väsymys, kaatumisriski ja tarvittava varmistus. |
| Muuttuuko osallistuminen? | Saapuuko kuntoutuja ryhmään, pääseekö työpöydän ääreen ja pystyykö osallistumaan haluamallaan tavalla? |
| Miltä ratkaisu tuntuu? | Kuntoutujan oma arvio avun hyväksyttävyydestä, varmuudesta ja toiminnon merkityksestä. |
Yksilöllinen toimintakyvyn arviointi korostaa tarpeiden uudelleenarviointia elämän eri vaiheissa ja tarkoituksenmukaisten apuvälineiden huomiointia. ICF-viitekehys kuvaa suorituksen ja osallistumisen ympäristössään. Nämä tukevat toiminnon arviointia useammasta näkökulmasta; ne eivät sellaisenaan validoi Progressiivista pyramidia.
Sovi siirtosuunnitelma ennen kuin harjoittelu päättyy
Arkeen siirtyminen ei tapahdu automaattisesti. Määritä kuntoutujan kanssa, missä toiminnossa muutosta odotetaan, mikä sitä estää, miten harjoiteltua ratkaisua kokeillaan todellisessa tilanteessa ja mistä tieto tuloksesta saadaan. Älä sovella yhden diagnoosin tutkimusohjetta toiselle diagnoosille sellaisenaan.
”Keskiviikon kuvataideryhmässä siirtyminen työpöydän ääreen ja maalaamisen aloittaminen.”
Sopiva tuoli, pyörätuolin paikka, tila siirtymiselle ja tarvittaessa ennakkoon sovittu avustaja.
Harjoittele ryhmätunnin tehtävää mahdollisimman vastaavissa oloissa. Sovi, miten kuntoutuja kertoo onnistumisesta, kivusta, varmuudesta ja avuntarpeesta.
Tarkista sovitun ajan kuluttua, toistuiko osallistuminen ja muuttuiko apu tai varmuus. Muuta ratkaisua, jos se ei toimi käytännössä.
Eurooppalainen AVH:n motorisen kuntoutuksen ohje ehdottaa asiantuntijakonsensuksena käyttäytymiseen liittyvää siirtopakettia erityisesti yläraajan tehtäväharjoittelun yhteydessä. Sen yksittäiset keinot, kuten oma seuranta ja arjen ongelmanratkaisu, voivat antaa ideoita suunnitteluun. Tämä ei ole näyttöä saman paketin vaikuttavuudesta aikuisilla CP-kuntoutujilla.
Tulosten yhdistelmä määrää jatkon
Kirjaa seuraavaan vaiheeseen sekä kuntoutujan näkemys että havaittavat tiedot. Mallin arvo on siinä, että päätös voidaan perustella ja tarkistaa; yksittäinen myönteinen tapaus ei osoita viitekehyksen vaikuttavuutta verrattuna muihin malleihin.
Miten tulkitset tämän muutoksen?
Ryhmätilaan tuodaan vakaa, sopivan korkuinen tuoli. CP-kuntoutuja siirtyy sen avulla ja sovitulla kevyellä avustuksella työpöydän ääreen ja osallistuu maalaamiseen koko tunnin. Ilman samaa tukea vastaanoton siirtymistesti ei ole parantunut. Mikä on paras johtopäätös?
Valitse yksi vastaus
Sovella omaan tunnisteettomaan tapaukseen: kirjaa erikseen viivästetty tehtävätesti, arjen toiminto, ympäristö ja apu sekä yksi jatkopäätös.
Viisi kliinistä valintaa
Valitse yksi parhaiten perusteltu vastaus kuhunkin kysymykseen. Saat perustelun heti. Tavoite on vähintään 4/5 oikein.
Teoria ja lähestymistapa
Motorisen oppimisen näkökulma erottaa välittömän suorituksen, säilymisen ja siirtovaikutuksen. Toimintakykyä tarkastellaan yhdessä ympäristön, osallistumisen ja sovitun tuen kanssa.
Koulutuksen tapaukset ovat opetusesimerkkejä. Todellinen toteutus edellyttää yksilöllistä tutkimista ja kuntoutujan kanssa sovittuja tavoitteita.