”Auttaako yksi aloitusvihje jalan siirron ajoitusta tässä porrastilanteessa?”
Ennen kokeilua sovitaan tulos: esimerkiksi väheneekö jalkaterän osuminen saman kolmen askelman tehtävän aikana ja millä ohjauksella.
Osassa 3 muotoilit valmiushypoteesin. Nyt valitset siihen sopivan, turvallisen kokeilun, kirjaat sen annoksen ja ohjauksen sekä vertaat samaa tehtävää lähtötilanteeseen. Jos kokeilu auttaa, rakennat sen pohjalta aktiivista harjoittelua.
Aloita osa 4Menetelmän nimi ei ole päätösketjun lähtökohta. Lähtökohtana on kuntoutujan toiminto, rajattu tehtävä ja havaintoon perustuva hypoteesi. Valitse sen jälkeen pienin tarkoituksenmukainen muutos, joka on turvallinen toteuttaa ja jonka vaikutus näkyy samassa tehtävässä. Keino voi kohdistua valmiuteen, tehtävän vaatimukseen tai ympäristöön.
”Auttaako yksi aloitusvihje jalan siirron ajoitusta tässä porrastilanteessa?”
Ennen kokeilua sovitaan tulos: esimerkiksi väheneekö jalkaterän osuminen saman kolmen askelman tehtävän aikana ja millä ohjauksella.
Jos kokeilu tukee valintaa, samaa aktiivista tehtävää harjoitellaan tarkoituksenmukaisin toistoin ja turvallisin vaihteluin.
Seurataan annosta, laatua, kuormitusvastetta ja ohjauksen tarvetta. Myöhemmin arvioidaan säilymistä ja arkeen siirtymistä.
Valmiutta voidaan tutkia erillisellä mittauksella, mutta mitatun muutoksen yhteys tehtävään on tarkistettava. Esimerkiksi lihasvoiman parantuminen ei yksin osoita, että henkilön kävely tai portaissa liikkuminen olisi parantunut.
Ohjausta ei tarvitse välttää. Valitse tapa, joka auttaa kuntoutujaa ratkaisemaan aktiivisen tehtävän. Kirjaa kuitenkin, mitä teit ja kuinka paljon, sillä jatkuva vihje tai manuaalinen tuki voi selittää paremman suorituksen. Kokeile vähentämistä vasta, kun se on turvallista.
Valitse kussakin kokeilussa ensisijainen muutos ja pidä muut ehdot mahdollisimman samoina. Jos kokeilu yhdistää useita ohjaustapoja, kuvaa yhdistelmä rehellisesti; silloin yksittäisen vihjeen vaikutusta ei voi erottaa luotettavasti.
Aktiivinen, tavoitteellinen ja toistuva tehtäväharjoittelu on AVH-kuntoutuksen suosituksissa keskeistä. Sopiva määrä riippuu tavoitteesta, sairauden vaiheesta, harjoituksen vaativuudesta, turvallisuudesta, oireista ja palautumisesta. Tämä koulutus ei aseta kaikille samaa toisto- tai tehotavoitetta.
| Kirjaa | Mitä päätös tarkoittaa käytännössä |
|---|---|
| Tehtävä ja tavoite | Mitä aktiivista suoritusta harjoitellaan, ja mihin arjen toimintoon se liittyy? |
| Määrä | Toistot, sarjat, harjoitteluaika ja tiheys tilanteeseen sopivalla tavalla. |
| Vaativuus ja kuorma | Nopeus, tukipinta, vastus, matka, ympäristö ja tarvittu fyysinen tai kognitiivinen ponnistus. |
| Ohjaus ja apu | Vihjeen muoto ja tiheys, manuaalinen tuki, apuväline ja varmistus. |
| Vaste ja palautuminen | Tehtävän laatu, onnistuminen, oireet, koettu kuormitus, tarvittava lepo ja seuraavan harjoituksen tilanne. |
| Etenemiskriteeri | Mikä havaittava ja turvallinen tulos oikeuttaa vaikeuttamaan tehtävää tai vähentämään vihjettä? |
Toistot mahdollistavat harjoittelun, mutta eivät korvaa oikean tehtävän valintaa. Liian vaikea tehtävä, jatkuvasti lisääntyvä apu tai merkittävästi huononeva laatu ovat syitä muuttaa annosta ja selvittää tilannetta. Progressio voi tarkoittaa myös parempaa itsenäisyyttä samassa tehtävässä, ei aina suurempaa kuormaa.
Vertaa tehtävää lähtötilanteeseen mahdollisimman samoissa olosuhteissa: sama rajaus, apuväline, kaide tai tuoli, varmistus ja mittaustapa. Kirjaa myös ohjaus. Jos muutat samalla tehtävää, merkitse ero ja vältä suoraa vertailupäätelmää.
Välitön vaste ei vielä ole pysyvä oppiminen. Myöhemmän säilymisen ja toiminnon muutoksen tarkempi arviointi jatkuu koulutuksen seuraavassa osassa.
Kuvitteellinen AVH-kuntoutuja haluaa laskeutua kotinsa portaat päästäkseen postilaatikolle. Osa 2 rajasi kolmen askelman tehtävän. Osa 3 nosti ensisijaiseksi mahdolliseksi tekijäksi oikean jalan liikkeen ajoituksen. Muita mahdollisia selityksiä ovat jalan sijainnin aistitieto, voimantuotto, pelko ja ympäristö.
Lähtötaso: kolme turvallisesti varmistettua suoritusta samoilla kengillä ja kaiteella; jalkaterän osuminen 2/3 suorituksessa, pysähdys 3/3.
Muutos: yksi etukäteen sovittu sanallinen aloitusvihje oikean jalan siirron hetkellä. Muita tehtävän ehtoja ei tietoisesti muuteta.
Uusintatesti: sama tehtävä ja kolme suoritusta; osuminen 1/3, pysähdys 2/3. Kuntoutuja tarvitsee vihjeen jokaisella kerralla.
Johtopäätös: välitön tuettu vaste antaa mahdollisen tehtäväyhteyden. Pieni ero voi liittyä myös toistoihin. Oppimista tai muutosta kotiportaissa ei ole vielä osoitettu.
Seuraavaksi voidaan jatkaa tehtäväharjoittelua varmistetusti ja kirjata annos, laatu sekä vihjeen tarve. Jos osumiset lisääntyvät väsymyksen mukana tai turvallisuus heikkenee, tehtävää ja annosta muutetaan. Jatkotesti ilman jatkuvaa vihjettä suunnitellaan vasta turvallisin ehdoin.
AVH-kuntoutuja harjoittelee seisomaannousua. Yksi manuaalinen vartalon ohjaus saa nousun onnistumaan kolme kertaa, mutta ilman kosketusta hän tarvitsee edelleen saman avun kuin alussa. Miten kirjaat vasteen ja jatkat?
Sovella omaan tunnisteettomaan asiakastilanteeseen: kirjoita yksi hypoteesi, valittu keino, lyhyen kokeilun annos, ohjauksen määrä, saman tehtävän tulos ja seuraava päätös.
Valitse yksi parhaiten perusteltu vastaus kuhunkin kysymykseen. Palaute avautuu heti. Tavoite on vähintään 4/5 oikein.
Tehtäväkohtainen harjoittelu ja motorisen oppimisen periaatteet ohjaavat kokeilua, palautetta ja uudelleenarviointia. Tuettu onnistuminen ja itsenäinen suoriutuminen erotetaan toisistaan.
Koulutuksen tapaukset ovat opetusesimerkkejä. Todellinen toteutus edellyttää yksilöllistä tutkimista ja kuntoutujan kanssa sovittuja tavoitteita.