Näe toiminto, rajaa tehtävä
Ensimmäisessä osassa opit viitekehyksen kolme tasoa ja päätösketjun. Nyt harjoittelet sen alkua: kuuntelet kuntoutujan tavoitteen, havainnoit suoritusta ja valitset yhden tehtävän, jonka voit toistaa ja mitata.
Aloita osa 2Osan jälkeen osaat
- muotoilla kuntoutujan tavoitteen merkitykselliseksi toiminnoksi ympäristöineen;
- erottaa havainnon, kuntoutujan kokemuksen ja terapeutin selityshypoteesin;
- rajata toiminnosta turvallisen ja toistettavan tehtävän;
- kirjata lähtötason niin, että samaa tehtävää voidaan verrata kokeilun jälkeen.
Aloita siitä, mitä kuntoutuja haluaa tehdä
Pyydä kuntoutujaa kuvaamaan yksi tilanne omassa arjessaan. Selvitä, missä toiminto tapahtuu, mitä se mahdollistaa ja millaista apua tai välinettä hän käyttää nyt. Voit täydentää tietoa läheisen tai muun arjen toimijan kanssa kuntoutujan suostumuksella. Tarvittaessa käytä tuettua kommunikointia.
Toiminnon kuvaus on käyttökelpoinen, kun siinä näkyvät tekeminen, ympäristö ja merkitys. ”Parempi tasapaino” on laaja valmiustavoite. ”Pääsen bussipysäkille kävellen ja ehdin turvallisesti bussiin” kuvaa toimintoa, josta voidaan johtaa tutkittavia tehtäviä.
”Minkä tekemisen haluat sujuvan paremmin? Missä ja kenen kanssa se tapahtuu? Mikä siinä on juuri sinulle tärkeää?”
Mitä nyt tapahtuu, miten usein, millä tuella, ja mikä estää tai helpottaa onnistumista todellisessa ympäristössä?
Kuvaa ensin, mitä tapahtui
Anna kuntoutujan suorittaa sovittu tilanne mahdollisimman luonnollisella tavalla ja turvallisesti. Havainnoi muutamaa olennaista piirrettä: missä vaiheessa toiminto vaikeutuu, mitä henkilö tekee itse, mitä apua tarvitaan ja mitä hän kertoo kokemuksestaan. Valitse vain havainnot, jotka auttavat rajaamaan seuraavan tehtävän.
Kolme erilaista lausetta
”Portaissa alas tullessa oikea jalkaterä osuu välillä seuraavan askelman reunaan, ja kuntoutuja pysähtyy ennen askelta.” Tämä voidaan nähdä ja toistaa.
”Pelkään, että jalka jää kiinni, joten puristan kaidetta.” Kokemus on arvokas tieto, mutta se ei ole sama asia kuin terapeutin havainto.
”Nilkan liikkeen ajoitus voi vaikeuttaa jalan irrottamista askelmalta.” Tämä vaatii vielä tutkimista; näkyvä jalkaterän osuminen ei yksin todista syytä.
Jos ilmenee uusi neurologinen oire, poikkeava huimaus, rintakipu, pyörtyminen tai muu turvallisuuden kannalta olennainen muutos, tehtävää ei jatketa normaalina havainnointina. Toimi tilanteen ja yksikön ohjeiden mukaan.
Rajaa yksi aktiivinen ja toistettava tehtävä
Toiminto voi sisältää monta vaihetta. Valitse vaihe, jossa vaikeus näkyy ja johon voit palata kokeilun jälkeen. Kuvaa alkuasento, tehtävän rajat, ympäristö, käytetty tuki ja onnistumisen merkki. Rajaus ei saa kadottaa yhteyttä alkuperäiseen toimintaan.
Portaiden harjoittelun turvallisuus ratkaistaan yksilöllisesti. Jos varmistus ei ole riittävä, tehtävä voidaan ensin mukauttaa turvallisempaan ympäristöön. Tällöin myös ympäristön ero kirjataan.
Tee lähtötasosta vertailukelpoinen
Kirjaa juuri se tieto, jonka avulla voit sanoa, muuttuiko tehtävä myöhemmin. Määritä etukäteen muutoksen suunta ja arvioi, onko muutos merkityksellinen kuntoutujan tavoitteen kannalta. Pieni vaihtelu suorituksessa ei yksin osoita valmiushypoteesin oikeellisuutta.
Vähimmäiskirjaus ennen kokeilua
- Tehtävä: mitä tehdään ja missä vaiheessa suoritus alkaa ja päättyy?
- Olosuhteet: alusta, askelman tai tuolin korkeus, jalkine, kaide, väline ja muu ympäristö.
- Turvallisuus ja tuki: kuka varmistaa, mikä on avun määrä ja millainen vihje annetaan?
- Tulos: esimerkiksi onnistuneet toistot, osumiset, aika, avuntarve, pysähdykset tai laatu.
- Kokemus: kuntoutujan varmuus, kipu tai rasitus tarpeen mukaan.
- Annos: kuinka monta toistoa tehtiin ja milloin testi toistetaan?
”Kolme sovittua askelmaa alas, vasen käsi kaiteella, samat kengät. Terapeutti varmistaa oikealta antamatta kosketusohjausta. Kolmella suorituskerralla oikea jalkaterä osui askelman reunaan 2/3 kertaa. Kuntoutuja pysähtyi ennen oikean jalan askelta 3/3 kertaa ja arvioi varmuutensa 3/10.”
Luvut ovat kuvitteellisia. Lähtötaso ei vielä kerro, mikä osumisen aiheutti.Uusintatestissä pidä mahdollisimman moni ehto samana. Jos vaihdat vihjettä, kaidetta, apua tai tehtävän vaikeutta, kirjaa muutos. Vihjeellä parantunut tämänhetkinen suoritus, myöhemmin säilynyt oppiminen ja arjen toimintoon siirtyminen ovat erillisiä tuloksia.
Valitse tutkimiseen sopiva tehtävä
Asiakas haluaa päästä ruokapöydästä ylös ilman toisen henkilön apua. Vastaanotolla hän onnistuu korkealta hoitopöydältä, mutta kotona matalalta tuolilta nouseminen vaatii puolison vetämistä käsistä. Mikä vaihtoehdoista rajaa ongelman parhaiten tutkimista varten?
Valitse yksi vastaus
Voit myös soveltaa mallia omaan asiakastilanteeseesi: kirjoita itsellesi yksi toiminto, yksi rajattu tehtävä ja kolme lähtötason tietoa. Käytä tässä vaiheessa vain tunnisteetonta kuvausta.
Viisi kliinistä valintaa
Vastaa jokaiseen kysymykseen. Saat palautteen heti. Tavoite on vähintään 4/5 oikein.
Teoria ja lähestymistapa
Toimintolähtöinen arviointi yhdistää kuntoutujalle merkityksellisen tavoitteen, tehtäväanalyysin ja toistettavan lähtötason. Havainto erotetaan sitä selittävästä hypoteesista.
Koulutuksen tapaukset ovat opetusesimerkkejä. Todellinen toteutus edellyttää yksilöllistä tutkimista ja kuntoutujan kanssa sovittuja tavoitteita.